Vieraskynä: Mikä sinusta tulee isona?

Ekonomeista sanotaan, että he ovat moneksi. Kauppakorkeakoulu antaa eväät niin asiantuntija- ja johtotehtäviin kuin yrityksen arjen pyörittämiseen, eikä tutkinnon valinta sulje montaakaan ovea. Avoimet ovet siirtävät kuitenkin vastuun omasta suunnasta opiskelijalle itselleen.

Kauppiksen, oikiksen ja lääkiksen yhteisissä bileissä olen joskus pohtinut, kuinka helppoa olisi olla muiden kengissä. Heillä kysymykseen ”mikä sinusta tulee isona?” on valmiimpi vastaus. Meillä ura muotoutuu pääaineen, sivuaineiden ja ensimmäisten työpaikkojen kautta, ja ensimmäiset valinnat tehdään pitkälti mielikuvien varassa. Jo lukiossa kuulee varmoja näkemyksiä siitä, mikä on “oikea ja paras” kauppis ja missä rahoitusta voi opiskella kunnolla. Yleensä ne tulevat ihmisiltä, jotka eivät ole vielä itse aloittaneet opintojaan. Opiskelupaikan myötä mielikuvat eivät katoa vaan vaihtavat kohdetta. Pääaineisiin liitetään oletuksia työtehtävistä, palkoista ja jopa siitä, millaisille ihmisille ne sopivat.

Epävarmuus omasta suunnasta koskee tietysti myös lääkiksen ja oikiksen opiskelijoita, ja siinä saatamme olla jopa etulyöntiasemassa. Kauppatieteellinen tutkinto antaa tilaa tarkentaa suuntaa kiinnostuksen kehittyessä. Kiinnostus liiketoiminnan oikeudellisiin kysymyksiin voi ohjata yritysjuridiikan opintoihin, ja työhakemuksia voi kohdistaa itseä kiinnostaville toimialoille. Kaikkea ei tarvitse tietää heti, kunhan opintojen aikana on mahdollisuuksia selvittää, mikä tuntuu omalta.

Turun kauppakorkeakoulussa on tänä vuonna valmisteltu uutta opetussuunnitelmaa seuraavaksi kolmeksi vuodeksi, ja Turun KY:n koulutuspoliittisena vastaavana olen päässyt mukaan tähän työhön. Lähtökohtana on mielestäni se, että yliopisto valmentaa ensisijaisesti työelämään, mutta tekee sen tieteellisen ajattelun kautta eikä sen kustannuksella. Yksi keskeisistä kysymyksistä on erikoistumisen ajoitus. Miten opiskelijalle annetaan aikaa löytää suuntansa ja silti mahdollisuus syventyä kunnolla omaan pääaineeseen?

Opetussuunnitelma ei yksin ratkaise tätä, ja siinä työelämän ekonomeilla on paljon annettavaa. Yritysvierailu, keskustelu alumnin kanssa tai ensimmäinen oman alan työ saattavat edistää uraa tehokkaammin  kuin muutaman pääainekurssin opiskelu. Kun opiskelija tietää, mihin on menossa, saavat opinnotkin suuremman merkityksen. Arvokkaimpia ovat rehelliset kertomukset siitä, mikä työssä innostaa, mikä turhauttaa ja miten nykyiseen tehtävään lopulta päädyttiin. 

Kysymykseen ”mikä sinusta tulee isona?” ei tarvitse osata vastata ensimmäisenä opiskelusyksynä, eikä vastaus välttämättä ole lopullinen maisteriksi valmistuessakaan. Tärkeintä on, että oma suunta tarkentuu kokemusten ja tiedon myötä. Siihen tarvitaan hyvää opetusta, mahdollisuuksia kokeilla ja keskusteluja työelämässä olevien ekonomien kanssa.

Teksti: Juho Virolainen Turun KY:n koulutuspoliittinen vastaava ja hallituksen jäsen